- Nainen, nainen! - teini-ikäinen tyttö huutaa kirjastosalissamme.

Käännyn katsomaan: läheisyydessä ei ole aikuisia asiakkaita. - Nainen, sinä! - kuuluu taas. Tajuan, että hän osoittaa palvelutiskille ja tarkoittaa minua. Olen päivystysvuorossa ja lastenosaston läheisyydessä.  Kysyn tytöltä mikä on hätänä. - Miksi tietokone ei toimi? - hän kysyy ja  jatkaa: - minun on heti päästävä irciin!   Selitän, että kone on mennyt rikki ja vikailmoitus on tehty. Ehdotan, että tyttö lukisi jotain kirjaa. Ei kuulemaa käy.

Jään miettimään: onpa outo nimitys "kirjastotädille": nainen. En erityisemmin pidä "kirjastotäti"- tittelistä, mutta "naisesta" pidän vielä vähemmin. Tittelini on nyt "kirjastovirkailija". Onhan minulla kuuden vuoden kirjastossamme työskennelyn aikana ollut hienoimpiakin titteleitä, "tieto- ja veistintäohjaaja" hienommasta päästä. "Nettineuvokas" ei paha ollut. Asiakkaiden antamia kuvauksia " venäjänkielinen atk-nainen", "naispuolinen ohjaaja" tai "se venäläinen ohjaaja" ovat nekin ihan ok.

Osallistuttani Tietotupa-projektiin 2002-2006 työnkuvaukseni oli kaikkein trendikäin: "tietokonepeikko" ja "korttelinörtti". Ja nyt olen pelkkä "nainen"! Haluan takaisin "peikoksi"!

Onneksi nyt on 23-asiaa kurssi. Pääsin osallistumaan siihen muun 8 vantaalaisen kirjastolaisen lisäksi. Haluan tutustua nuorten, nuorten aikuisten ja julkkisten nykymaailmaan tiiviimmin, itselläni kun ei blogin kirjoittamisen tai pelaamisen tarvetta ole ollut. Facebookissa tavataan!